Kengurun matkassa -blogissa seurataan Australiasta suomalaisiin kouluihin matkaavan lelukenguru Onjan vaiheita. Projektin edistää media- ja kansainvälisyyskasvatusta. Hankkeen on perustanut Opetushallituksen tukema Canberran Suomi-koulu. Kangaroo Walkabout blog is where you can follow the journey through Finlands schools of the toy kangaroo from Canberra, Australia. På bloggen Kängururesan kan ni följa en leksakskängurus färd från Canberra i Australien till finländska skolor.

torstaina, syyskuuta 21, 2006

Amurin koulun haikeat jäähyväiset Onjalle


Tervehdys matkalta Jyväskylään!

Jätin juuri haikeat jäähyväiset E5A-luokalle Amurin kouluun. He eivät olisi millään halunneet päästää minua lähtemään, mutta kun muistutin että pikkuserkkuni Olivia jää vielä kaveriksi luokkaan, he ilahtuivat! Ja koska oppilaat voivat edelleen seurata taipalettani täällä netissä, ei ikävä pääse kasvamaan liian suureksi:)

Maanantain australialainen vieras ei valitettavasti päässytkään tulemaan, mutta antoi luokkaan pariksi päiväksi australialisen soittimensa didgeridoon! Olisittepa nähneet oppilaiden ilmeet kun näkivät niin ison "torven" luokassaan! Oppilaat oppivat, että kyseessä on aboriginaalien hyvin perinteinen soitin. Ja voi sitä hauskuutta, kun siitä yritettiin saada jonkinlaista ääntä aikaiseksi! Onneksi tämä australialainen antoi luokkaan myös CD-levyn, josta pystyimme kuuntelemaan, miltä soittimen tulisi kuulostaa;)

Tiistaina yksi videoryhmistä jatkoi videon tekemistä koulun ruokalassa ja minä pääsin maistamaan aitoa tamperelaista mustaamakkaraa! Oli aika jännän näköistä, mutta yllättävän hyvän makuista! Ja pääsin jälleen filmitähdeksi, olen jo aika kuuluisa täällä :) Muut ryhmät äänittivät "ammattiäänittäjän" kanssa ääniä videolle. Minäkin yritin kertoa ajatuksiani ääneen, mutta jostain syystä kukaan ei niitä kuullut. Pitää ajatella ilmeisesti vähän äänekkäämmin!

Lopuksi lapset vielä kirjoittivat minulle kortteja ja jäähyväisrunoja ennen matkan jatkamista ja toivoivat minulle kaikkea hyvää!


Mukavaa odottaa uusia seikkailuja Jyväskylässä ja muissa kouluissa!


Onja

16 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

bye bye onja
i hope you will have a very nice trip
from your 4 very best friend
Lauri and Roope
and of course olivia and of course
pikku-rompo

BYE BYE And GOOD NIGHT


THE END

1:00 ip.

 
Anonymous Anonyymi said...

Onja had fun with us, and we are really going to miss her. But it is good, that we have olivia and oliver with us!;)

5:48 ip.

 
Anonymous Anonyymi said...

Thank you so much for taking such good care of Onja and her little one. It sounds like she has had a very big adventure in the Amuri School. It was great to see a picture of Olivia and Oliver, I'm sure I have met them before? And we look forward to the video too. Thanks again everyone at Amuri School and please follow Onjas adventures as she travels around Finland.
Roos from Australia

3:24 ap.

 
Anonymous Anonyymi said...

Kiitos teille kaikille Amurin koulun oppilaille, kun olette pitäneet niin hyvää huolta Onjasta.
Päivät kanssanne pysyvät Onjan mielessä ikimuistoisina. Kiitos myös siitä, että me Canberran Suomi-koulun oppilaat ja opettajat olemme saaneet, näin blogin välityksellä, seurata tapahtumia koulussanne. Tosi hieno asia saada tämä blogi, jonka antaa meille mahdollisuuden pysyä ajan tasalla. sen välityksellä saamme hyvän kuvan oppilaitten suhtautumisesta Onjan seikkailuun, toiminnastanne välittää tietoa Suomesta ja toivon mukaan, saada itse uutta tietoa kaukaisesta Australiasta.

3:35 ap.

 
Anonymous Anonyymi said...

Juuri sinä päivänä kun onja oli lähdossä hän oli meidän kannsa musan tunnilla.Me istuttiin ympyrässä ja onja kierteli ja se joka piti onja halasi onjaaa ihan paljon oli kunnon hyvät jäähyväiset.

10:04 ap.

 
Anonymous Anonyymi said...

Onja on poissa, täällä on haikea tunnelma. Toivon mukaan pääsemme Onjan yli, joka on hyvin epätoden näköistä. Meillähän on silti Olivia ja Pikku-Rompo. Joten meillä ei ole yhtä pahamieli kun edellisellä luokalla. 8D

12:19 ip.

 
Anonymous Anonyymi said...

Ero on aina haikea, mutta aina jää toivo jälleen näkemisestä ja se kantaa. On myös miellyttävää huomata, että Onja on tuonut elämäänne pienen onnellisen hetken.
Sitä muistellessa on helppo jatkaa
Onjan seurassa toisten koulujen
tapahtumia seuraten.

1:34 ip.

 
Anonymous Anonyymi said...

Minä soitin sitä didgeridoota. Se oli outo kapine. Kyllä siitä jotain ääntä tuli... :) se oli kivaa!

9:09 ap.

 
Anonymous Anonyymi said...

Moi! Onko Onja päässyt jo Keljonkankaan kouluun? Harmi että Onja joutui jo lähtemään täältä Amurin koulusta. Toivottavasti pidätte yhtä hauskaa Onjan kanssa kuin mekin pidimme! Muuten meille tuli yhtenä päivänä soitin nimeltä didgeridoo. Se on pitkä, puinen torven tapainen soitin. Siitä kuuluu hauska ääni. Oletteko kuulleet siitä?

T: Sara, Henni ja Ella, Amurinkoulu e5a

10:03 ap.

 
Anonymous Anonyymi said...

On veri surullista to leave onja to jyväskylä...:( Bye bye onja...*nyyh*

11:22 ap.

 
Anonymous Anonyymi said...

Moi kaikki jyväskylän koululaiset!!!Pitäkää hyvää huolta Onjasta...

11:23 ap.

 
Anonymous Anonyymi said...

Hei Tampereen Amurin koulun tytot ja pojat.Vai oli teilla didgeridoon
soittajaiset. Varmaan teille myos kerrottiin, etta se on "Aboriginal instrument", joka on tehty pitkasta ontosta puusta ja koristeltu luonnonvareja kayttaen. Taitava soittaja saa siita laajan valikoiman erilaisia aania. Han pystyy matkimaan erilaisten lintujen ja elainten aania. Moni kokeilija ei saa siita aanta ollenkaan. Hieno peli, kun vain osaisi soittaa.

12:20 ip.

 
Anonymous Anonyymi said...

Hei Jyväskylä ja Keljonkangas.
Olemme ihmeissämme kuinka hidas se posti siellä Suomessa on, kun ei tule Onjan perille tulosta minkäänlaista tietoa. Meille Onja on tärkeä, emmekä toivoisi sen joutuvan hukkaan. Tämä blogi on ainoa tapa täältäkäsin seurata Onjan matkaa. Olkaa siis ystävällisiä ja pistäkää vaikka kuinka pieni ilmoitus blogiin, että Onja on päässyt perille, aina kun hän siirtyy seuraavaan paikkaan. Kiitos.

2:34 ap.

 
Anonymous Anonyymi said...

Heippa!

Ette varmaankaan osaa kuvitella, miten taipaleeni jatkui Tampereelta! Postisetä tuli minut hakemaan ja yli viikon päästä saavuin perille...mutta arvatkaapas minne! Takaisin Amurin kouluun. Lähettäjän nimi oli kuulemma ollut liian isolla paketin päällä, joten postimies oli automaattisesti ajatellut paketin menevän sinne takaisin. No, samantien opettaja ja oppilaat laittoivat minut takaisin makuusoppiini ja matkalle kohti Jyväskylää(tällä kertaa pääsin matkaamaan linja-autolla).

Outoa oli kyllä reissaaminen täällä Suomessa, vaikka kuinka ajattelee vaihtavansa paikkaa, niin päätyykin lähtöpisteeseen. Yleensä Suomessa ei kuulemma ole ongelmia postin kansaa, mutta tällä kertaa kummallisuus taitaa johtua koostani, olen nimittäin aika iso kenguru minun ikäisekseni(vieläpä postissa matkustamaan), niinkuin tiedätte:)

Eli kunhan halusin teille kertoa, että lähtöongelmat tapahtuivat Tampereen päässä. Syy liian suuri käsialan väärässä paikassa. Opettaja esittää pahoittelut.

Mutta eipähän ainakaan voi väittää, etteikö matkani olisi yllätyksiä täynnä -niin kuin elämä yleensäkin:)

Onja

2:28 ip.

 
Anonymous Anonyymi said...

Yllätys, yllätys, Onja löytyikin Porista. Kiitos porilaisille hienoista dia sarjoista. Kovasti paljon katsottavaa teiltä sieltä löytyykin, ihan kateeksi käy Onjaa, kun näkee niin monenlaista vempelettä. Toisaalta sen hänelle suo, sillä monen päivän lepo postipaketissa ei varmasti tunnelmaa nostanut. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Terveiset Onjalle ja
opettajalle ja oppilaille Porissa.
Kuulemme kai pian enemmänkin Porin kuulumisia.

1:20 ip.

 
Anonymous Anonyymi said...

Lue koko blogi, melko hyva

6:35 ap.

 

Lähetä kommentti

<< Home