Kengurun matkassa -blogissa seurataan Australiasta suomalaisiin kouluihin matkaavan lelukenguru Onjan vaiheita. Projektin edistää media- ja kansainvälisyyskasvatusta. Hankkeen on perustanut Opetushallituksen tukema Canberran Suomi-koulu. Kangaroo Walkabout blog is where you can follow the journey through Finlands schools of the toy kangaroo from Canberra, Australia. På bloggen Kängururesan kan ni följa en leksakskängurus färd från Canberra i Australien till finländska skolor.

maanantaina, lokakuuta 30, 2006

Enkkomikahavit ja -saijut hyväsä seurasa

Onjan emäntinä ja isäntinä toimivat Kuulammen koulun 9c-luokan oppilaat ja Kirkkomännikön koulun venäjän kielen opetusryhmä opettajineen. Opettajat Larisa Saarela ja Anne Kaasila olivat keittäneet hyvät tervetuliaiskahvit ja -teet ja kattaneet pöytään myös nisukranssia ja suklaapikkuleipiä. Paikallislehti Rantalakeuden toimittaja kävi myös paikalla tekemässä juttua harvinaisesta vieraasta ja ottamassa kuvia työskentelevistä oppilaistamme. Eipä sitä ussein ole kengurua näillä lakkeuksilla nähty.

7 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

Vai pääsi Onja jälleen median haastateltavaksi. Olisikohan lehden toimittaja niin ystävällinen ja lähettäisi juttunsa myös täällä Australiassa ilmestyvään Suomi Lehteen, että kaikki Australiassa asuvat suomalaiset pääsisivät iloitsemaan Onjan matkan vaiheista? Jokohan Onja on oppinut kahvin juontiin ja kelpaako nisu?
Suomi Newspaper:n osoite
suomi@malvern.hotkey.net.au
ja posti PO Box 303, Malvern VIC 3144

7:33 ap.

 
Anonymous Anonyymi said...

Kuulammen ja Kirkkomännikön koulut.
Onko siellä kaikilla kouluilla luontoon viittavat nimet. Tosi hienoa. Mitä muta kieltä kun venäjää opiskelette? Erikoisen nimisiä nuo teidän kahvipullat, mitä mahtavat sisältää? Tunnetteko kampanisun? Kyselee Annette.

9:03 ap.

 
Blogger Onja Kangaroo said...

Meidän koulumme kaunis nimi on nimikilpailun satoa. Kun kouluamme laajennettiin, Tyrnävän koululaitoksella oli vuosijuhlat ja peruskoulu oli koko Suomessa jättämässä pois aiemman jaon ala-ja yläasteeseen, järjestettiin kilpailu, johon kaikki saivat osallistua. Kilpailun voitti erään oppilaan ehdotus, Kuulammen koulu. Lähettyvillä ei nykyään kuitenkaan ole mitään lampea, mutta nimi on kuitenkin mainittu alueen suullisessa perimätiedossa.

2:04 ip.

 
Anonymous Anonyymi said...

Perimätietoa on hyvä kunnioittaa.
Ja luontoa myös. Kertoisiko joku muista kauniilta kuulostavista paikan tai rakennuksen nimistä?
Tuskin Onja niitä vielä paljon on oppinut tuntemaan. Kiitos Onja tarkkaavaisuudestasi.

1:56 ap.

 
Anonymous Anonyymi said...

Hei Annette! No täällä puhutaan, tai siis opetetaan kaikille koulussa ruotsia ja englantia. Kolmosella meillä alkoi englanti ja sitä on nyt ysin loppuun asti. Ruotsi alkaa kaikilla seiskalla. Saksaa ja ranskaa täällä voi opiskella valinnaisena viidenneltä tai kaheksannelta luokalta.
11:59 AM

9:34 ip.

 
Anonymous Anonyymi said...

Teistähän tehdään kielineroja, siis jos itse haluaa oppia kaikkia
eri kieliä. Australiassa on vielä
vähän lapsen kengissä nuo kielet.
Voit valita ranskan, japanin, indonesian kielistä, mutta vain yksi on pakollinen,luulisin. Itse
en ole vielä joutunut valitsemaan.

10:01 ap.

 
Anonymous Anonyymi said...

Hei Annette!

Enkkomikahavit ja -saijut ovat Oulunseudun murretta ja ne tarkoittavat tervetuliaiskahvia ja -teetä, nisukranssi taas on isoksi rinkiläksi leivottu pullapitko (sitä hyvää suomalaista vehnäpullaa, jossa on vähän kardemummaa mausteena ja kiiltävä, sokeroitu pinta).

Oulunseudun murteessa on paljon vanhaa köökkiruotsia, koska aiemmin (1600 - 1800-luvuilla) kaikki oppia saaneet ja kauppaa käyvät puhuivat viroissaan ja kotonaan ruotsia, saksaa, ranskaa ja jopa venäjää. Kieliä osattiin jo silloin täällä todella hyvin, sillä tervakauppaa käytiin maailmanlaajuisesti ja Oulujoen lohi oli haluttu herkku Euroopan hoveissa. Puisia laivojakin täällä rakennettiin kauan ja niillä on seilattu maailman meriä 1900-luvun alkupuolelle saakka.

Tämä rakas suomen kielemme oli silloin rahvaan ja palvelusväen kieli, joka sai paljon lainasanoja varsinkin ruotsin kielestä köökin eli keittiön kautta.

On niitä lainasanoja muistakin kielistä, ranskastakin: Tiedättekö mitä kompiaiset ovat? Ne ovat makeisia ja saaneet nimensä todennäköisesti siitä, että niitä on tarjottu taloon tultaessa samanaikaisesti, kun on ranskan kielellä hienosti kysytty Miten menee?

Kysyit myös kampanisuista - kyllähän me ne tunnemme. Pohjois-suomalainen pitoherkku, oli sitten häät tai hautajaiset. Niityllekin niitä leivottiin, tosin silloin rinkilän muotoon: niittyrinkilöiksi. Ruotsin kielen vaikutusta kai on sitten se, että jotkut meistä tuntevat kampanisun nimeltä "rookkana".

Terv. Anne

10:45 ip.

 

Lähetä kommentti

<< Home